Näkemykseni nikotiinituotteista

Aloitin nuuskan käytön aikanani ikään kuin vahingossa. Katsoimme kavereiden kanssa jalkapallon MM-kisoja ja ystäväni antoi minulle pussin ettania. Ensimmäinen pussi yökötti, mutta jo toisen kohdalla huomasin pitäväni aineesta. Se antoi mukavasti pärinää. Lukiossa huomasin, että nuuska auttoi keskittymään. Pian siitä tuli rutiini. 

Lopulta himoitsin nikotiinia eikä minulle ollut niin merkitystä, miten sitä sain. Nuuskasin, tupakoin ja vapetin.

Onnistuin lopettamaan nikotiinin vasta vuosien yritysten jälkeen. En tiedä, kuinka monta kertaa vannoin lopettavani, vain aloittaakseni uudestaan seuraavana päivänä. Eikä tarinani ole mitenkään poikkeava. Tutkimusten mukaan nikotiininkäyttäjän on yritettävä lopettaa kolmekymmentä kertaa, ennen kuin se onnistuu.  Kun kerran on tullut nikotiiniin riippuvaiseksi, on sen käytön lopettaminen todella vaikeaa. Monet eivät onnistu siinä koskaan.

Nikotiiniin pätee yksinkertainen totuus: on paljon helpompi olla koskaan aloittamatta kuin yrittää lopettaa.

“Nikotiiniin pätee yksinkertainen totuus: on paljon helpompi olla koskaan aloittamatta kuin yrittää lopettaa.”

Elämme säännellyssä markkinataloudessa ja meidän tulee olla vastuullisia, kun sääntelemme vahvasti riippuvuutta aiheuttavien ja terveydelle vaarallisten päihteiden myyntiä. 

Markkinaliberalistinkin tulee ymmärtää, että tuottomotivaatio ja riippuvuutta aiheuttavat aineet ovat hankala yhtälö. Addiktiivisiin tuotteisiin pätee karkea nyrkkisääntö, että 80 % markkinan kuluttajista koostuu vain 10 %:sta käyttäjistä. Näin ollen sääntelemättömässä markkinassa yritysten kannattaisi vain markkinoida tälle 10 %, eli yleensä näille vakavasti addiktoituneille. Mutta maassa, jossa on julkinen veronmaksuun perustuva terveydenhuolto, johtaa tämä yhtälö siihen, että yritykset keräävät voiton ja julkinen sektori maksaa laskun. Vastuullisen politiikan tekeminen vaatii, että tätä yhtälöä tasapainotetaan sääntelyllä.

“Maassa, jossa on julkinen veronmaksuun perustuva terveydenhuolto, johtaa tämä yhtälö siihen, että yritykset keräävät voiton ja julkinen sektori maksaa laskun. Vastuullisen politiikan tekeminen vaatii, että tätä yhtälöä tasapainotetaan sääntelyllä.”

Nikotiinilla on todistettu yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin, syöpätauteihin ja immuunijärjestelmän häiriöihin. Nikotiini aiheuttaa myös vahvasti riippuvuutta. On arvioitu, että se aiheuttaa yhtä herkästi riippuvuutta kuin esimerkiksi opiaatit. Tutkimukset osoittavat myös, että jos nikotiinin käyttöä ei aloita nuorena, ei sitä aloita myöskään aikuisiällä.

Tupakkayhtiöt tietävät tämän kaiken.

Jos annamme tuottoa tavoittelevien yritysten myydä vahvasti riippuvuutta aiheuttavia aineita sääntelemättä, päädymme tilanteeseen, jossa sarjakuvissa mainostetaan purukumin makuista nuuskaa. Siksi meidän ei tule kuunnella tupakkayhtiöiden lobbareita, kun säädämme tupakkatuotelakeja. 

En lähde väittämään, että nuoret pitäisivät enemmän mintusta ja rosmariinista kuin vaikkapa marjojen mauista. Mutta väitän, että kun kyse on nikotiinista, tulee meidän aina kuunnella terveysviranomaisia. 

Ja väitän, että jos puhuu puhelimessa Philip Morrisin entisen myyntijohtajan kanssa, joka kysyy neuvoa nikotiinitehtaan perustamiseen, niin on moraalinen velvollisuus lyödä luuri korvaan. 

“Kun kyse on nikotiinista, tulee meidän aina kuunnella terveysviranomaisia.”