Jokainen vanhenee, mutta täytyykö vanheta yksin?

Eräänä sateisena iltapäivänä suuntasin Leppävaaran palvelutalolle. Siellä Espoon Siskot ja Simot olivat järjestäneet vanhusten ulkoilutapahtuman. Kuljin erään vanhan naisen ympäri Albergan kartanon lähimaita. Hän ei juuri mitään puhunut, mutta hänellä oli kuulemma oikein mukavaa. 

Oma roolini tässä tapahtumassa oli olla vapaaehtoinen; työntää nyt pyörätuolia hiekkatiellä. Se vei minulta muutaman tunnin eräänä tiistai-iltapäivänä. Siskojen ja Simojen rooli sen sijaan oli korvaamaton. Ilman vapaaehtoistyötä yksinäiset ikäihmiset olisivat vielä yksinäisempiä.

Jos eläisimme ihannemaailmassa, niin ikäihmiset istuisivat toriaukioilla ja tervehtisivät iloisia ohitse juoksevia lapsia. Eläisimme yhteisöissä, joihin kuuluisivat niin vauvat kuin vaarit. Tietenkin nostalginen ajatus kyläyhteisöstä, jossa perhe ja kyläläiset auttavat kylän vanhimpia, perustuu maailmaan, jota ei enää ole ja tuskin koskaan olikaan. Jotkut ikäihmiset tarvitsevat jatkuvaa hoivaa ja hoitoa, johon eivät heidän läheisensä ja naapurinsa ikinä pystyisi. 

Palvelutaloissa elävät ikäihmiset olivat jokainen osa yhteiskuntaa. He elivät, työskentelivät, maksoivat veroja ja äänestivät vaaleissa. Ja jokainen meistä nuorista tulee olemaan aikanaan yksi heistä. Meidän tulee luoda yhteiskunta, jossa jokaisen on hyvä olla. Ei vain heidän, jotka elävät aktiivisinta vaihettansa.

Ratkaisu tähän ongelmaan ei ole missään nimessä helppo. Se vaatii osallistuvaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa ymmärretään arvokkaan vanhuuden merkitys. Se vaatii meiltä kaikilta jotain. Se vaatii sitä, että silloin tällöin osallistumme tapahtumiin, joissa muutaman tunnin ajallinen uhraus voi merkitä valtavasti toiselle ihmiselle.

Tietenkin arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen vaatii rahaa, hoidon järjestämistä, järjestöjen aktiivisuutta sekä monia muita monimutkaisia ja hankalasti ratkaistavia asioita.

Mutta yksittäisen ikäihmisen piristäminen, edes hetkeksi, tarvitsee vain sen yhden vapaaehtoisen, joka lähtee mukaan toimintaan.

Ja se ei vaadi paljoa. Se vaatii vain aikaa.