Mahdoton Marrakesh hukkuu ruuhkiinsa

Vaihdoin vuodenvaihteessa työpaikkaa, ja ennen uusien töiden alkua matkustin Marokon kuningaskuntaan.

Matkailu on tapa nähdä omin silmin, kuinka maailmalla eletään, joka taas antaa perspektiiviä myös omaan politiikkaan. Valtiot ja kaupungit ympäri maailmaa kärsivät samankaltaisista haasteista, mutta ratkaisut niihin ovat kirjavia.

Marrakesh on Atlasvuorien juurille rakentunut muinainen kaupunki, joka koostuu laajasta vanhasta kaupungista sekä sen ympärille nousseesta modernimmasta kaupungista. Marrakesh on oikeastaan malliesimerkki siitä, mitä käy, jos kaupungissa ei ole järkevää julkista liikennettä. 

Otimme taksin vanhan kaupungin laitamilta päärautatieasemalle. Neljän kilometrin matkassa kesti yli puolisen tuntia. Suuret tiet tukkiutuivat autoista. Vaihtoehtona taksille oli ainoastaan kävely, sillä kaupungin harvat bussitkin seisoivat samoissa ruuhkissa. Ambulansseille oli sentään annettu oma kaistansa valtateillä.

Ruuhka-aikoina kaupunki suorastaan pysähtyi. Autot seisoivat valtavissa jonoissa, tööttäillen ja kiroten kohtaloaan. Eikä mitään oikeastaan ollut tehtävissä. 

Näin käy, jos kaupunkia ei rakenna ennakoivasti raideliikenteen varaan. Eikä tämä ole mikään vihreän ideologian värittämä kärjistys, vaan melkeinpä luonnonlaki. 

Houkuttelevat kaupungit kasvavat. Ihmiset muuttavat maaseudulta, muuttavat opiskelemaan ja muuttavat työskentelemään. Tämä lisää ihmisiä. Ja ihmiset haluavat liikkua ympäri kaupunkia. Jos liikkumisen rakentaa bussien ja henkilöautojen varaan, niin jossain vaiheessa kaupungin tiet ruuhkautuvat.

Tälloin vaihtoehtoja on kaksi: joko rakentaa lisää teitä tai rakentaa raideliikennettä. Jos valitsee vaihtoehdon kaksi, niin pian uusikin tie ruuhkautuu ja täytyy palata alkupisteeseen. Tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen ja tämä ilmiö on tunnistettu jo 1960-luvulla. Jos rakentaa teitä poistaakseen ruuhkia, ihmiset hankkivat enemmän autoja ja pian ruuhkat jälleen palaavat. 

(Tätä kutsutaan muuten induced demand -ilmiöksi.)

Sen sijaan, jos rakentaa raiteita, niin ruuhkat helpottavat. Tämäkin on nähty. Raideliikenne on suunnattoman tehokas tapa kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Ja tämä taas vie painetta teiltä, joka taas mahdollistaa sujuvan ajamisen heille, jotka valitsevat auton. 

Marrakeshissa tämä näkyy.

Raideinvestoinnit maksavat, mutta niiden hinta on halvempi, kuin kaupungin, joka ei toimi. Helsingissä herää ajoittain keskustelua, kun katsotaan raideliikenteen hintalappua. Joskus mietitään, etteikö bussit olisi parempi vaihtoehto. Päällisin puolin busseihin perustuva julkinen liikenne tuntuu järkevältä. Onhan bussi huomattavasti halvempi tapa siirtää ihmisiä paikasta toiseen. 

Tämä on sinänsä totta, mutta ongelma on se, että bussit juuttuvat ruuhkiin. Ja tämä taas johtaa siihen, että yhä useampi matkustaja päättääkin valita oman auton ruuhkabussissa istumisen sijaan. Ja tämä taas lisää liikennettä, joka taas aiheuttaa lisää ruuhkia. Ja kun riittävän moni on hylännyt bussin, niin poliitikon on helppo lakkauttaa bussilinja hyödyttömänä. 

Eli, täytyykö Marrakeshin nyt rakentaa itselleen raitiovaunuja? Ehkä, mutta se ei oikein ole minun asiani sanoa. Sen sijaan voin sanoa, että helsinkiläisten poliitikkojen tulisi katsoa esimerkkejä maailmalta siitä, mikä toimii ja mikä ei. 

Helsinki ei ole mitenkään uniikkien haasteiden edessä. Meillä on maailmalta ihan tutkimustietoa siitä, kuinka kaupunkia kehitetään ekologisesti ja toimivasti. Ja kuinka sitä ei ainakaan kannata tehdä.

Poliitikkojen täytyy vain niihin tutustua.