Esplanadin kokeilu ja autojen kaupunki

Autoille on paikkansa — ja hintansa

Helsingin Sanomat kirjoitti jälleen Esplanadin liikennekokeilusta. Artikkelissa he olivat haastatelleet niin autoilijoita, pyöräilijöitä kuin jalankulkijoita siitä, miten he ovat kokeneet Espan kävelykatumuutoksen.

Autoilijat lyttäsivät kokeilun kun taas jalankulkijat ja pyöräilijät enimmäkseen pitivät. Autoilijoiden negatiivinen suhtautuminen kokeiluun oli odotettavissa, sillä autoilijat harvoin pitävät siitä, että autoilulle varattua tilaa vähennetään. 

Kokeilu on nyt saavuttanut yhden pisteen ja kysymys kuulukin: Onko Esplanadi nyt kokeilun myötä viihtyisä oleskelualue ja kaikkien kaupunkilaisten olohuone?

Ei se taida oikein olla. Nykytilassaankin se on tietöiden, julkisivuremonttien ja liikenteen kuilu. 

Mutta keskustelussa siitä, onko esplanadi viihtyisä juuri nyt, unohdetaan kuitenkin, mitä tämäkin kokeilu edustaa: Ajatusta siitä, että kaupungin on oltava ihmisille, ei autoille.

Ja sitä, että kaupungin katujen kuuluu olla kohtaamispaikkoja eikä vain tapoja päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti.

Espan kokeilu, jossa autoilta otettiin tilaa ja annettiin muille heijastaa ajatusta siitä, ettei kaupunkia tule rakentaa autoilijoille. Se tulee rakentaa oikeastaan aivan kaikille muille.

Viihtyisä sekä toimiva kaupunkiympäristö tarkoittaa sitä, että autoilulle varattu tila rajataan minimiin. Me tiedämme lukemattomista tutkimuksista, että autokaupungilla on negatiiviset vaikutukset niin ihmisille kuin kaupungin taloudelle. Tämä on lähes kiistatonta nykyaikaisen kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

Autoilla on toki paikkansa yhteiskunnassamme. Henkilöauto on yksi kätevimmistä tavoista taittaa kaupunkien välisiä matkoja sekä välttämätön matkoille, jotka kohdistuvat haja-asutusalueille. Mutta sujuva autoilu muiden liikennemuotojen tai kaupungin viihtyisyyden kustannuksella ei kuulu kaupunkien keskustoihin eikä tiheästi rakennettuun kaupunkiympäristöön. 

Tämän lisäksi on selvää, että tiiviissäkin kaupunkiympäristössä tulee olla tilaa autoille: huoltoajojen, hälytysajoneuvojen sekä taksien tulee saada liikkua. Mutta muun autoilun tilankäytöllä tulee olla hinta, sillä liikenteen sujuvuus kaupungissa riippuu pitkälti ajoneuvojen, ei kaistojen, määrästä. 

Joten mökkireissulle tulee pääsemään myös tulevaisuuden kaupungissa autolla. Mutta autopaikka kaupungissa saattaa maksaa enemmän.

Fillarit tappoivat laukkukaupat

Entä sitten ne luksuskaupat Aleksanterinkadulla? Eivätkö ne kuihdu pois, kun autoilijat eivät pääse ostoksille? 

No, eivät sen takia vaan ihan muista syistä.

Luksuskauppojen asiakkaiden kato ei johdu Helsingin liikennekokeiluista vaan kaupan siirtymisestä verkkoon sekä venäläisten sekä kiinalaisten turistien kaikkoamisesta. Kaupunkien keskustojen kauppakatujen tyhjeneminen on myös kansainvälinen megatrendi, joka ei koske yksinomaan Helsinkiä. Kaupunkien elinkeinorakenne elää jatkuvassa muutoksessa. Jokaisella on oma aikansa. Esimerkiksi raskas teollisuus on siirtynyt pois kaupungeista jo vuosikymmeniä sitten. Siksi liikennekokeilujen syyttäminen tästä luontaisesta kehityksestä on pitkälti populismia.

Sanotaankin myös, ettei Helsingin ydinkeskustan tule olla mikään ulkopaikkakuntalaisten kauppakeskus, johon pääsee helposti autolla (ja vielä pysäköimään ilmaiseksi). Ydinkeskustan tulee olla eläväinen alue, johon tullaan viihtymään, työskentelemään, syömään, juomaan, kuluttamaan ja seurustelemaan sekä sen tulee myös olla alue, jossa asutaan ja opiskellaan.

Ja, onko keskusta näivettynyt? Vastaus riippuu siitä, mitä lukuja katsoo. Jos katsoo kauppaa, niin kyllä, mutta, jos katsoo ravintolavarauksia tai toimistovuokria, niin ei. Keskustelu keskustasta on moniulotteinen ja sitä tulee käydä asiallisesti. Pelkona muuten on, että kaupunkipolitiikka typistyy yksipuoliseksi riitelyksi, jossa toinen osapuoli on autoilua vastaan ja toinen puolesta, toiset ovat autoaivoja ja toiset fillarikommunisteja. 

Näin kaupunkia ei tietenkään voi kehittää. Kaupunkisuunnittelu on siitä kiinnostava ala, että siinä yhdistyy niin fysiikka, psykologia, taloustiede, sosiologia, politiikka kuin matematiikka. Kaupunkia voi suunnitella niin, että saavutetaan miellyttävä tasapaino vallitsevien arvojen välillä. 

Mutta sitä ei voi suunnitella niin, että mietitään kuinka järvenpääläinen autoilija pääsisi helpoiten ja nopeiten ostamaan luksuslaukkuja kerran vuodessa.