Vaaleilla on merkitys, kuten Brexit opetti

Saavuin syyskuussa 2016 Lontoon Paddingtonin asemalle vaihto-oppilaana. Edessäni oli vuosi Warwickin yliopistossa maassa, joka oli juuri tehnyt kohtalokkaan virheen äänestäessään Brexitistä. Vuoden aikana todistin, kuinka valtio vajosi poliittiseen kaaokseen, kun päättäjät riitelivät siitä, mitä Brexit edes oikeastaan tarkoitti.

Brexit vei Ison-Britannian jatkuvan kriisin aikaan, josta se ei ole vielä kavunnut pois. Pääministerit vaihtuivat tiheään, tuotteet loppuivat kauppojen hyllyiltä, asuntolainojen korot pomppasivat, uusia kauppasopimuksia piti solmia kiireellä ja huonommilla ehdoilla ja lopputuloksena Britannian taloudesta katosi 140 miljardia puntaa.

Eikä saarivaltion tulevaisuus näytä tänäänkään mitenkään hyvältä, kun Brexit-soturi Nigel Farage on jälleen ilmestynyt julkisuuteen sotkemaan oikeastaan aivan kaiken.

Vaihtovuosi opetti minulle, että vaalit voivat muuttaa maata ja sen kohtaloa. Opin myös, etteivät kaikki politiikan toimijat välttämättä pelaa samaa peliä samoilla säännöillä.

Huomenna on taas yhdet vaalit. Erityisen tärkeät sellaiset. Huomisen vaaleissa päätetään europarlamentin ja unionimme suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Viisi vuotta on pitkä aika.

Me voimme saada viisi vuotta rohkeaa ilmastopolitiikkaa, me voimme saada viisi vuotta järkevää yhdentymispolitiikkaa, ja me voimme saada viisi vuotta päämäärätietoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Jos me niin huomenna äänestämme.