Chat control -aloite on monin tavoin ongelmallinen

Lainsäädäntö on tasapainottelua tärkeiden oikeuksien välillä. Välillä hyvätkin aikomukset johtavat vaaralliseen sääntelyyn. EU-komission Chat Control -aloite, vaikka se onkin syntynyt aidosta ja vakavasta ongelmasta, menee liian pitkälle vaatimuksissaan enkä usko, että EU-kansalaisten oikeutta yksityisyyteen voidaan turvata, jos aloite menee läpi.

Tiivistettynä aloite velvoittaisi suuret alustayritykset jotenkin automaattisesti seulomaan salattuja viestejä mahdollisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan uhan ehkäisyksi. Vaikka aloite ei määritä kuinka tämä tehdään, niin käytännössä tämä tulisi tarkoittamaan jonkinlaista viestien salausten purkamista. 

Tavoite on jalo, ja lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on ongelmana niin vakava, että lähes kaikkia keinoja tulee harkita.

Mutta, kun huomataan, että keinot ovat epätarkoituksenmukaiset, tulee niistä myös uskaltaa luopua.

Jos kyky seuloa salattuja viestejä implementoidaan internetalustoille, tulee se luomaan valtavan haavoittuvuuden miljardien ihmisten käyttämiin palveluihin. Tietoturvariskit, kun miljardien viestien tekninen salaus joudutaan hetkeksi purkamaan, tulisivat olemaan tähtitieteelliset. 

Tämän lisäksi mikään järjestelmä ei voi olla niin tarkka ja tehokas, että se kykenisi aidosti seulomaan tästä valtavasta tulvasta vaaralliset viestit. Ajatus siitä, että jokin tekoälyjärjestelmä tähän kykenisi ja, että sen antamien väärien positiivisten tulosten määrä olisi rajallinen, on pitkälti tieteellistä fiktiota. 

Ihmisten yksi perusoikeuksista on oikeus yksityisyyteen ja sen rajoittamisen tulee olla harkittua ja rajattua. Se, että jokaisen ihmisen jokainen viesti täytyy seuloa, ei täytä näitä vaatimuksia. Tämän lisäksi on vaarana se, että kun tämä seulonta on kerran toteutettu, laskee kynnys sen käyttöön muita, vähemmän tärkeitä, tarkoitusperiä varten. 

En ole yksin huolieni kanssa. Toukokuussa 312 asiantuntijaa ja tutkijaa 35 eri maasta allekirjoittivat avoimen kirjeen Euroopan komissiolle, jossa he vastustivat lainsäädäntöhanketta. Mukana oli kyberturvallisuuden ja yksityisyyden tutkijoita muun muassa Harvardin yliopistosta, Wienin yliopistosta sekä Oulun yliopistosta.

Viesti oli selvä: lakialoite ei saa edetä.