Juristi, koodari ja kulttuuria rakastava kaupunkilainen

Minun tarinani

Alku

Synnyin ja kasvoin Helsingin Länsi-Herttoniemessä. Vehreässä puutarhalähiössä oli turvallista kasvaa ja kaikki oli riittävän lähellä. Metrolla kuljin jo ala-asteikäisenä sarjakuvakerhoon Annantalolle sekä elokuviin Itäkeskukseen.

Koulutieni alkoi lähikoulusta Ahmatiellä, jatkui Kulosaaren yläasteen kautta Ressun lukioon ja sieltä Helsingin yliopistoon, jossa opiskelin oikeustieteitä sekä tietojenkäsittelyä. 

Oikeustiede kiehtoi minua, sillä halusin oppia, kuinka ihmisten väliset oikeudet ja velvollisuudet saatiin yhteiskunnassa tasapainotettua. Tietojenkäsittelyn pariin ajoi minua taas rakkauteni matematiikkaan sekä ohjelmointiin. Opiskelin Helsingissä maisterin oikeustieteistä ja kandidaatin tutkinnon tietojenkäsittelystä.

Välissä kävin vaihdossa Yhdysvaltojen Wisconsinissa, jossa näin hyvin erilaisen maailman. Ruostevyöhykkeellä demokraattien vankka tukijalka oli murtumassa ja valtaan nousi Teekutsut-liikkeen edustajia, jotka aikanaan viittoisivat tietä myös Trumpille. Pian Wisconsinin arvostettu ja kehuttu koulujärjestelmä kohtasi tuhoisia leikkauksia ja osavaltion opettajat maksoivat kovan hinnan.

Yliopistossa olin vaihdossa Iso-Britanniassa, jossa todistin Brexitin kuohuja ja epävakaata poliittista ilmapiiriä. Populismi ja öykkäröinti katkaisi hetkessä Britannian yhteyden muuhun Eurooppaan. 

Vietin nuoruudessani myös pitkiä aikoja Pietarissa, jossa äitini työskenteli pohjoismaalaisessa pankissa. Se oli aikaa ennen Krimin valtausta, kun usko Venäjän kansalaisyhteiskuntaan oli vielä (jotenkuten) olemassa. Kuva oli kuitenkin jo rakoilemassa — pian alkoivatkin toimittajien murhat, sisäministeriön erikoisjoukkojen operaatiot kaduilla sekä jatkuvat ratsiat yrityksiin ja kansalaisjärjestöiden tiloihin. 

Politiikkaan

Opin nuoruuden kokemuksieni kautta, että yhteiskunta kyllä muuttuu, kun sitä muutetaan. Joskus suunta voi olla vaarallinen. Siksi, jos uskoo jonkin olevan tärkeää, on myös otettava vastuu ja tehtävä osansa sen suojelemiseksi.

Lähdin ensimmäistä kertaa puoluepolitiikkaan RKP:n riveissä. Halusin tehdä liberaalia politiikkaa, jonka keskiössä olisi sivistys, ilmastotietoisuus sekä ihmisoikeudet. Olin ehdolla vaaleissa, kiersin kampanjatapahtumia ja toimin varajäsenenä kaupunkiympäristölautakunnassa. Huomasin kuitenkin melko nopeasti, että arvojani paremmin vastaava puolue oli Vihreät.

Kuntavaaleihin

Lähden ehdolle kuntavaaleissa Vihreiden riveissä, koska rakastan kotikaupunkiani Helsinkiä ja haluan nähdä sen menestyvän. Olen nähnyt kaupunkipolitiikassa, että Helsingin valitsema suunta on hyvä. Kaupunkisuunnittelumme perustuu tieteeseen, rationaaliseen hinnoitteluun ja kaupunkiympäristön arvostukseen.

Helsinki ei ole kuihtuva kaupunki. Se elää muutoksessa, sillä muutos on kaupungeissa vakio.

Helsingin linja on luonut monimuotoisia kaupunginosia, joissa on toimivat lähipalvelut. Tämä näkyy jo nyt muuttoliikkeessä kaupunkiimme: väestökehitys on kadehdittavaa ja kaupunkiimme virtaa väkeä eniten ylemmästä tuloluokasta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että meillä on veronkantokykyä, jolla kustantaa laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. Houkutteleva kaupunki täynnä hyviä töitä kykenee myös pitämään huolta sen heikoimmassa asemassa olevista.

Parannettavaa kuitenkin löytyy.

Meidän on varmistettava toimivat peruspalvelut, turvattava lasten oppimisympäristöt, ratkaistava varhaiskasvatuksen sekä julkisen terveydenhuollon kriisit sekä suojeltava lähiluontoa. Tiiviskin kaupunki tarvitsee vehreyttä. Meidän tulee istuttaa puita, kukkia ja niittyjä sinne, missä nyt on asfalttia ja autotietä. Helsinki on vehreä kaupunki ja sellaisena sen täytyy pysyä myös tulevaisuudessa.

Mitä muuta?

Rakastan junia ja raideliikennettä. Isoisäni taas äänesti aikanaan kaupunginvaltuustossa itämetroa vastaan. Karjalan evakkona hän lähtökohtaisesti vastusti kaikkea, joka vähänkään haiskahti kommunismilta.

Itse näen asiat hieman toisin.

Töissä käteni ovat syvällä koodissa ja rakastan matematiikkaa. Suurin haaveeni olisi ollut ymmärtää sitä niin hyvin, että olisin voinut kutsua itseäni matemaatikoksi. Nyt tyydyn vain lukemaan heistä. Lempimatemaatikkojani ovat Cantor, Turing sekä Lordi Denning.

Elämäni suurin saavutus on, että pääsin naimisiin maailman kärsivällisimmän naisen kanssa. Ilman häntä en usko, että mistään olisi tullut oikeastaan yhtikäs mitään.

Veljenpoikani ja -tyttöni näyttävät minulle päivittäin, että tulevaisuutemme on hyvissä käsissä. He myös muistuttavat minua siitä, että poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa, että myös seuraavalla sukupolvella on maapallo, jolla voi elää.

Uskon, että hyvä elämä koostuu oppimisesta, uteliaisuudesta, rakkaudesta ja hyvistä, paksuista kirjoista.